Historia

Vuosi 2017 oli Oulun yliopiston suomen kielen opiskelijoille varsin merkittävä: Suma ry juhli 50-vuotista taipalettaan. Samaisena vuonna ilmestyi myös ainejärjestömme ikioma, kauan odotettu ja rakkaudella laadittu historiikki. Teoksen työryhmä on tehnyt upean työn taltioidessaan Suman perin vaiherikasta ja kirjavaa historiaa fennistien ja fennistinmielisten luettavaksi. Vuosien 1966 ja 2017 väliin mahtuu monta vuosikymmentä, lukuisia julkaisuja ja ennen kaikkea suuri joukko suurenmoisia sumalaisia, jotka ovat pitäneet ja pitävät edelleen Suma ry:n toiminnan mahdollisena ja mahdollisimman mielekkäänä. Sumalaisen voi usein kuulla kutsuvan järjestöään pieneksi perheeksi ja se onkin hyvin perusteltua: järjestömme jäsenet luovat yhdessä lämminhenkisen yhteisön, josta voi luottaa aina saavansa tukea ja hupia sopivassa suhteessa.

Historiikki on ostettavissa nyt Huoneelta 5 euron hintaan!

dav

”Suma seisoo, miehet makaa”

Tämä teksti on referaatti Suman 25-vuotisjuhlia varten 1992 painetusta vihkosesta Suma seisoo, miehet makaa”. Suma vuosien saatossa (kirjoittaneet Marianne Lakomäki ja Eeva Mikkonen).

Suman esihistorian usvaverhon takaa purjehtii esiin Ugri. Kyseessä oli pienen suomen kieltä opiskelleen aktiiviporukan järjestö. Se ei pyrkinyt säteilemään kaikkien Oulun suomen kielen opiskelijoiden arkeen samalla tavalla kuin nykymuotoinen ainejärjestö, mutta ei ollut varsinaisesti etäinenkään. Se jakoi opiskelijoille monisteita ja järjesti muutamia tapahtumia ja myyjäisiä sekä Tarton-matkan. Ugri vaikuttaa olleen aktiivisimmillaan vuonna 1969, mutta toiminta ei ilmeisesti ollut silloinkaan kovin kiivastahtista. Samaisen vuoden marraskuussa järjestön toiminta lopetettiin. Pöytäkirjoja on säilynyt vuodesta 1968, mutta aikalaisilla on muistikuvia perustamisvuodesta 1966 alkaen.

Ugrin sisäpiirimäinen toiminta synnytti pientä protestihenkeä, joka saattoi aiheuttaa Helena Sulkalan sanoin ”pienen vallankaappauksen”. Ugri oli aiemmin toiminut hyvin vahvasti Humanistisen killan alaisuudessa. Ugri päätti erota Humanistisesta killasta niin, että Humanistinen kilta jäisi vain kattojärjestöksi, ja perustaa oman killan. Killan nimestä järjestettiin kilpailu, jonka voitti Suma.

Suman hallitus aloitti toimintansa tukkilaisnimityksin: oli etupään tulipiippu (puheenjohtaja), jälkipään tulipiippu (varapuheenjohtaja) ja hartsuherra (isäntä) sekä kasööri. Tuolloin suomen ja (juuri aloittaneen) saamen oppiaineissa painotettiin murteiden, sukukielten ja sanaston keruun merkitystä, ja tästä myös tukkilaissanasto juontunee. Tukkilaisnimitykset poistuivat virallisesta käytöstä jo saman vuoden syksyllä Suman toisen hallituksen pöytäkirjoissa. Suman alkutaipaleen suurimpia projekteja oli kahdeksanpäiväinen matka Unkariin.

Jo Suman ensimmäisiä pöytäkirjaan merkittyjä päätöksiä on: ”Suman on näyttävä ja kuuluttava.” Aluksi Suma tiedotti toiminnastaan kerran kuukaudessa julkaistavalla puolivirallisella Suma-monisteella. Esihistoriallisia Ugri-monisteita ja edellä mainittuja Suma-monisteita seurasivat Saimi (1970-luvun lopulla), Suma-lehti (1980–1982) ja Väliviiva (vuodesta 1983 vuoteen 1992). Vuonna 1993 nimi vaihtui takaisin Saimiksi, ja vuonna 1997 nimeksi tuli tähän päivään asti säilynyt Sumanismi. Vuodesta 2005 Sumanismin vappunumero on tunnettu nimellä Simanismi. Sumanismin historia on siis liki 20-vuotias ja täten Suman ainejärjestölehdistä pisin.

1970-luvun aikana valiteltiin tämän tästä, että Suman hallitus ei tiedota toiminnastaan tarpeeksi suomen kielen opiskelijoille. Pöytäkirjamerkinnät tuolta ajalta ovat puutteellisia ja epämääräisiä. 1970-luvun toiminta oli jokseenkin poliittissävytteistä ja riitaisaa, mikä rajoitti Suman näkyvyyttä ja toimivuutta.

Kevätkokouksessa 1975 Suma päätti liittyä Suomi-Neuvostoliitto-seuraan ja Suomi-Unkari-seuraan, Rauhanpuolustajiin ja elokuvakeskuksen jäseneksi. Vuonna 1976 Suma liittyi Demkon, Demokraattisten koulutyöntekijöiden Oulun osaston jäseneksi. Erityisesti 70-luvun lähetessä loppuaan Suma vaikuttaa olleen huolestunut opiskelijoiden sosiaalisesta asemasta ja taloustilanteesta ja kannusti opiskelijoita osallistumaan marsseihin ja luentolakkoihin.

1980-luvun alussa Suma toipui vielä 70-luvun poliittisista kähminnöistä. Dramaattinen tapaus Suman historiassa on ollut, kun puheenjohtaja Ahvenjärvi haluttiin pois hallituksesta, josta hän erosikin.

Syntyi yhä vahvempi juopa vanhan tutkintorakenteen mukaan opiskelevien ”vanhojen” ja uuden tutkintorakenteen mukaan opiskelevien ”uusien” välille. Suman aktiivisiipeen vyöryi uutta väkeä. Tukkilaisterminologia poistui kokonaan käytöstä viimeistään 80-luvun alussa.

Suman toiminta lienee ollut hieman matalapaineista vielä 1980-luvun aikanakin. Suman toiminnasta tuolta ajalta on löydettävissä vain satunnaisia dokumentteja. Pöytäkirjatkin vaikuttaisivat kadonneen muutamaa kappaletta lukuunottamatta. Harri Mantila kuitenkin on pysynyt kannassaan, että Suma toimi tuolloinkin, ja ainakin Väliviiva-lehti herätti huomiota radikaaleilla jutuillaan.

1990-luvun alussa Suma on ainakin Mantilan näkemyksen mukaan pyrkinyt aktiivisesti osallistumaan kansainväliseen yhteistyöhön.

Referaatin on kirjoittanut  Lauri Siniluoto.

Sumailua 1990-luvulta nykypäivään

1990-luvulla Suma koki suuria muutoksen tuulia. Tiedekunta muutti Oulun keskustasta Linnanmaan kampukselle ja sumalaiset saivat sopeutua uuteen ympäristöönsä. Vuoden 1993 muutto toi sumalaisille ikioman kerhohuoneen eli Kerhiksen. Saman vuosikymmenen aikana Suma teki myös entistä enemmän yhteistyötä muiden alojen opiskelijoiden kanssa, ja vuoden 1991 fuksit saivat puettavikseen Suman ensimmäiset haalarit, joiden violetti väri on edelleen sumalaisille sydämen asia. 1990-luvun aikana ehti Suma järjestää vielä kaiken tohinan lisäksi useita ekskursioita ja muuta hauskaa vapaa-ajan toimintaa.

Vuosituhannen vaihtuessa seuraavaan Suman toimintaan kuului salibandy-vuorot ja erilaiset bileet oman ainejärjestön voimin tai yhteistöin muiden järjestöjen kanssa. Suma juhli vuonna 2007 vuosijuhliaan ja saavutti kunnioitettavan 40 vuoden iän. Samaisilla vuosijuhlilla alkoi myös Vuoden Murre -palkinnon perinne.

2010-luvulla sumalaiset ovat aloittaneet monia uusia perinteitä mutta pitäneet myös tiukasti kiinni myös joistain vanhoista. Sosiaalisen median suosion kasvaessa myös Suma on pitänyt ajan aallonharjasta kiinni ja jakaa nyt ainejärjestön arkea ja juhlaa muun muassa Instagram- ja Facebook-tilinsä välityksellä.

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s